torstai 11. kesäkuuta 2015

Tänne sitä aina palaa - Rothenburg ob der Tauber

Aamulla tehtiin vielä pyörälenkki Gunzburgiin, ihailtiin ruusuja ja mukulakivikatuja. Stellplatzilla tuli jutulle reissun eka suomalainen. Kertoi että ovat reissussa 6 viikkoa, jos mekin joskus... Olivat reissanneet Lontoon olympiakisatkin autollaan. Kanaalin ali vaan. Startattiin pikkuteitä Dinkelsbuhliin, vanhaan romanttisen tien kaupunkiiin. Jotenkin häiritsi se, että vanhassa kaupungissa oli niin paljon autoja. Oli kamalan vaikee ottaa kuvia, kun autot häiritsi tunnelmaa. Piti kuvata vaan talojen yläosat.
Nyt ollaan jo Rothenburg ob der Tauberissa, kolmatta kertaa. Poikkeuksena se, että nyt ollaan oikein leirintäalueella eikä ole Nuppua mukana. Lidlistä täydennettiin taas juomavarastoja "kun halvalla saa" jne. Kohta on jouset pohjassa! Etenkin kun itsellekin on tullu painoa useampi kilo tällä syömisellä. Mozartin kuulia ollaan syöty pakettitolkulla.

Rothburg oli kolmannellakin kertaa yhtä ihana. Leirintäalueelta oli pari kilometriä pystysuoraa nousua keskustaan. Petri paineli pyörällä, itse kyllä talutin osan. Käytiin kuvaamassa taas tämä sama aukio eli Plönlein. Käveltiin myös kaupunginmuureilla. Ja ostettiin schneeball, paikallinen herkku. Oli yhtä pahaa kun aiemminkin. Ei maistu hongalta, ei haavalta. Mutta ostaa piti.


Käytiin myös Käthe Wolfhartin joulukaupassa. Rothenburg on Saksan joulukapunki kesät talvet. Ostettiin muutama kuusenpallo. Valokoimaa oli jo palloissa valehtelematta satoja erilaisia ja muut koristeet, soittorasiat, pöytäliinat ym. päälle. Kaupassa ei saanut kuvata, mutta jos on Suomesta asti tullu kolmatta kertaa, niin sillon ei lasketa.

Syömässä käytiin Alter Kellerissa. Ihanaa kun illat on niin lämpösiä, että voi ulkona syödä. Söin taas parsaa ja hollandaise-kastiketta. Ja taas taisi olla reissun parhaat sapuskat. Täähän parantaa kun sika juoksuaan tää gourmet-osasto.
Nyt nautitaan olosta täpötäydellä leirintäalueella. Huomiseksi on luvattu +28 eli päästään nauttimaan taas helteestä. Rothenburgiin tullaan ehkä vielä joskus. Me kun ollaan niin kaavoihin kangistuneita. Hyvä niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti