Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Reissu on nyt takana, juhannus vietettynä ja töitäkin on eka päivä takana. Siis mulla. Petri on jo uudessa reissussa eli kalassa. Hyvät fiilikset - varmaan molemmilla! Taas on hyvä vetää vähän yhteen reissun kulkua. Pistän aina reissussa ylös päivittäin ajetut kilometrit, missä on yövytty ja paljonko on mennyt rahaa noin suunnilleen. Tällä kertaa kilometrejä tuli mittariin 5050. Tästä Nokia-Naantali-Nokia väliä ja Ruotsin läpi ajoa oli 1800 km eli "varsinaista reissua" tuli 3250 km. Jos näitä pelkkiä ajopäiviä ei lasketa, niin matkapäiviä tuli 19, päivää kohti ajoa 170 km. Just passeli.

Meitä ei haittaa se, että tulee muutama pelkkä ajopäivä ja Ruotsin kautta rahallinen säästö oli kuitenkin useita satoja euroja, joten sen otti mielellään matkakassaan. Kaikki kyllä meni. Meille sopii  myös se, että vaihdetaan paikkaa. Vaikka sitten joka päivä. Nyt oltiin vaan yhdessä paikassa kaksi yötä eli Tsekeissä Cesky Krumlovissa. Useimmiten oltiin liikkeellä jo aamusta viimestään yhdeksän aikaan ja seuraavan yön pysähdyspaikalla jo puolenpäivän jälkeen tai ainakin ennen kolmea. Jäi siis monta tuntia ja pitkä ilta aikaa tutustua rauhassa seuraavaan paikkaan. Joskus jatkettiin vielä aamulla. Petrikin otti  päiväunet melkein joka päivä ja sen on oikeaa lomaa se. Petrin mielestä. Itsekin ehdin sillä aikaa aina aurinkoon. Jos Nuppu olis ollu mukana ja "normaalirytmissään", niin ennen puoltapäivää olis ollu turhaa kuvitella aamuteetä keittelevänsä. Keski-ikäisten rytmissä keski-Euroopassa.

Tällä kertaa yövytiin useammin leirintä alueella kun ehkä ennen. Osin siitäkin syystä, että Tsekeissä ja Itävallassa ei stellplazeja ole niin kuin Saksassa. Eikä Tsekeissä ehkä uskalla jättää autoo ihan mihin sattuu. Ja pakko myöntää, että bloginpito ja sitä kautta nettiyhteys, ohjaa yöpymään niin, että päivityksen saa tehtyä. Vähän jää koukkuun tähän. Siis tosi vähän :) Ja kyllä se Petrikin netissä roikkuu, vaikka ei blogia pidäkään... Ja kyllähän me firman mailit reissun päältäkin hoidettiin. Enimmäkseen oltiin aika simppeleillä leirintäalueilla, Tsekeissä ihan karuissakin. Ei yhtään yötä millään luksusalueella, jossa olis ollut uima-altaat tai muut härpäkkeet. Ei kaivattukaan.

Sattumuksia (en nyt optimistina sano että vastoinkäymisiä...) oli riittävästi, mutta ihmisille ei sattunut onneksi mitään. "Aina on halpaa kun rahalla selviää". Auto temppuili minkä ehti ja sitten se pappakin tömäytti puskuriin. Sen verran oli kuitenkin lomafiilis korkealla, että hermokaan ei menny. Ja sää suosi! Oli viisas päätös, ettei jääty pohjois-Saksaan, koska siellä olis ollu koko ajan kylmät kelit. Niin kun kuulemma täällä Suomessakin. Eikä tarvinnut ajaa Sloveniaan aurinkoa etsimään, kun se tuli jo Tsekeissä vastaan. Eikä autolla olis kyllä mielellään ajanutkaan yhtään ylimäärästä, kun oli vähän pelko puserossa, että koska se mossahtaa. Muutama viileämpi päivä osui ja pari osin sateista. Ja myös hellettä, mutta yöt viileni aina sen verran, että kuumuus ei yöunia häirinny. Meillä kun ei ole ilmastointia asuintilassa.

Ruoka on yksi reissun suurista nautinnoista. Etenkin tällaiselle, jolle koko kokkaaminen on vastenmielistä. Usein syötiin ulkona. Siis kirjaimellisesti. Kuka sitä nyt sisällä syö, jos ei ole pakko. Ruoka oli lähes poikkeuksetta hyvää: parsaa, snitzeleitä, haudutettua possua... Ei mitään kevyttä kasvisruokaa todellakaan, mutta ehtii sitä sitten kotona keventään. Vaakalle ei auta mennä kuukauteen ainakaan. Autossakin kokkailtiin, sekä Lidlin parkkipaikalla ja että leirintäalueilla. Hyvä ruoka - parempi mieli. Yritän tehdä muutaman ravintola-arvostelun vielä Tripadvisoriin, jos vaikka joku niistä hyötyisi. Petrikin sai suosikkiaan vehnäolutta ainakin kuutta eri merkkiä ja itse testailin Lidlin ja Aldin alle 3€:n kuoharivalikoimaa.

Kesäkuu on hyvää aikaa matkustaa. Euroopassa kaikki on jo auki meille turisteille, mutta sen verran "off season", ettei mitään tarvi varata etukäteen. Sen kyllä huomaisi, että jos on joku tapahtuma, niin se kyllä vetää paikat täyteen kesäkuussakin. Kuten Hallstatissa Corpus Christi. Ja poliisit G7 kokouksessa. Muutenkaan viikonloppuihin ei kannata mitään nähtävyyksiä suunnitella, arkena kun pääsee aamusta rauhassa mihin vaan. Tällä kertaa ei muutenkaan käyty paljon missään varsinaisissa nähtävyyksissä. Eisriesenwelt ja Linderhoff oli molemmat TODELLA käymisen arvoisia, samoin Krimmlerin putous (hyvällä säällä). Kotkanpesä vähän siinä ja tässä. Varmaan vaikutti sekin, että oli lauantai ja ihan karmee jonotus. Ei sovi mulle. Ahdisti jo parkkipaikalla. Grossglockner kannatti ehdottomasti ajaa, eikä siinä haitannut vaikka oli sunnuntai. Kyllä siellä kiireisimmät ohi pääsee. Aikaa kannattaa varata useita tunteja pysähdyksineen. Parhaita nähtävyyksiä oli maisemat ja kaupungit. Etenkin pikkukaupungit ja etenkin loppureissun yllätys Quedlinburg. Ja ne muut. Kaikki. Isoissa kaupungeissa käytiin vaan Dresdenissä ja kyllä se kannatti nähdä.

Aikaa oli sopivasti. Kauemminkin voisi olla, mutta jotenkin sitä mitottaa päänsä sen mukaan, mitä matka kestää, ja siitä johtuen matkan pituus tuntuu just passelilta. Pystyin elään hetkessä, enkä kertaakaan ajatellut että "enää viikko, enää kolme päivää". Hyvä minä! Helpotti tietenkin, kun tiesi että Nuppu pärjää ja apujoukot on lähellä. Selvisikin että mukavuudenhaluisena nuorena miehenä oli "aamupalan" syönyt kotona (siinä heti kolmen, neljän aikaan iltapäivällä herätessään) ja illalla mennyt aina naapuriin Ninalle ja Antille. Mummin ja vaarin hoiviin mökillekin ehti. Kiitos kaikille huoltajille!

Petri ajoi koko matkan lukuunottamatta menomatkaa Ruotsin läpi, jossa yöllä otin ajovuoron. Minä luin karttaa, tappelin navigaattorin kanssa, päivitin blogia ja hoidin leirintäasiat. Pyöräiltiin tosi paljon, melkein joka päivä. Ja myös käveltiin. Auto on nyt jo käytetty taas kerran Delta-autossa ja lausunto oli yllättäen, että autossa ei ole mitään vikaa. Saivat sen ihan katsastettuakin. HIANOO!!!! Tosin sama nykiminen ja savutus jatkuu. Varmaan nykii siis meidän päässä. Nyt vaihdetaan sitten jo firmaa. Puskuri korjautetaan, kun Petri palaa reissusta.

Kyllä ihana olis, jos ens kesänä jo pääsisi taas autolla reissuun. Niin paljon on nähtävää. Ja koettavaa. Ja kuvattavaa. Valokuvia otettiin jotain 1500 ja voimallisestikin karsittuna niitä siirtyi koneelle 1000. Niistä sitten rakentuu Ifolor-kirja aikanaan. Kiitos kaikille tämän blogin myötä reissussa mukanamme olleille!