sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Ihmisoikeuksien päivä

Taas päivitys jäljessä, kun en päässy eilen nettiin... Käytiin sitten vielä perjantaina illalla pyöräilemässä Bambergissa. Mentiin riskillä tois puol jokke, vaikka leirialueen kartassa oli merkitty nimenomaan toinen puoli. Tie oli vähän möykkyistä, mutta kulki ihan joen rantaa. Yhtäkkiä tie loppui kuin seinään, siis todella talon seinään, mutta rannassa oli kuin minilossi, jolla pääsi joen yli. Söpö! Tönättiin pyörät lauttaan, maksettiin euro per pää, ja hetken päästä oltiin toisella puolella. Hyvä reitin valinta!

Päivällä oltiin syöty sikaa niin, että vasta lähempänä kymmentä kokkailtiin tällä kertaa autolla. Oli ostettu parsaa, cordon bleut ja purkissa hollandaisekastiketta. Yllättäen Lidlistä. Parsan keitto-ohje piti tarkistaa netistä. Hyvä että tarkistin, koska en olis ymmärtäny edes kuoria niitä muuten. Köksien köksä. Petri hoiti varsinaisen kokkauksen. Katettiin ruokapöytä ulos ja syötiin reissun TOP 3:een noussut ateria. Hinta-laatusuhde oli kohdallaan.
Lauantaina aamulla suihkuun, sämpylät leirialueen respasta ja menoksi. Kohteena Weimar, Goethen kaupunki. 100 km mentiin moottoritietä ja kyllästyttiin, joten siirryttiin pienemmälle tielle navin valituksesta huolimatta. Minkä vauhdissa häviää, sen maisemassa voittaa. Kun ei ole kiire, niin valittiin maisemat. Weimarissa otettiin taas pyörät takatallista ja polkastiin keskustaan. Löydettiin kiva kävelykatu kauppoineen ja terasseineen. Ja ainakin neljä toria.

Yhden torin yhdeltä nakkikopilta ostettiin paikalliset hodarit. Makkara oli kolme kertaa pitempi kun sämpylä. Etittiin döner-paikkaa, kun niitä tuntuu olevan joka nurkalla, mutta ei tietenkään sillon, jos hakee. Oli ikävä kebabbia. Hyvä oli wurstikin. Aika outoa että nakkikopit myy vaan sitä wurstiaan, eikä esim. mitään juomaa. Kyllä munkin surkea bisnesäly sanoo, että kannattaisi. Meillähän on aina kyllä vettä mukana. Kiitos Nupun, joka sanoo reissussa viimestään kaksi minuuttia lähdöstä, että onko sulla vettä.
Weimarissa pääsin puolustamaan ihmisoikeuksia oikein marssille. "Stop homofobia" sateenkaarimarssi eteni just "meidän" kahvilan vierestä, joten jätin cappucinon kuppiin ja menin mukaan. Kuvasta näkee, että tunnelma oli rento ja positiivinen. Ei tainnut maailma siinä hetkessä vielä täysin suvaitsevaiseksi muuttua, mutta jos edes vähän. Jaksan toivoa.


Ukkosen jyrähdellessä jo uhkaavasti poikettiin vielä todelliselle ihmisoikeuksien polkemisen näyttämölle eli Buchenwaldin keskitysleirille. Ehdittiin pikasesti kiertää osa alueesta ennen kun sadetta tuli kaatamalla niin, ettei auton pyyhkijät tahtonu riittää. Nähtiin mm. polttouunit... Tuli elävästi mieleen Polttouhrit, joka me molemmat nähtiin aikanaan telkkarisarjana ja luin myös kirjana. Ahdistavuudestaan huolimatta se oli pakko kattoo. Vähän kun tää nyt. Buchenwaldissa tapettiin arviolta 56000 ihmistä, vaikka se ei ollut edes varsinainen tuhoamisleiri. Julmaa historiaa.
Illaksi ajettiin Quedlinburgiin, taas yhteen Unescon maailmanperintökohteeseen. Listalle se on päässyt, koska kaupungissa on Saksan suurin yhtenäinen vanhakaupunki ristikkotaloineen. Löydettiin ihan tienvarsiopasteita seuraten kiva stellplatz 200 metriä vanhasta kaupungista. Ei kaivettu siis pyöriäkään esiin, kun ihan jalkapatikasssa mentiin. Ja kyllä taas oli näkemistä. Menkää! Ihan kun ulkoilmamuseo, mutta ilman pääsymaksua. Käveltiin kaupunkia ristiin rastiin. Käytiin syömässä painimoravintolassa, saatiin viimeinen vapaa pöytä kivalta takapihalta. Petri otti kolmea lajia lihaa olut-sipulikastikkeessa. NAM. Mä otin paikan erikoisuuden, joka paljastui olevan haaleaa paksua siskonmakkaraa ja kaalia. Nälkä lähti, mutta annoskateus tuli. Maha piukeena noustiin ensin mäen päällä olevalle linnalle, sitten toisen mäen päällä olevalle luostarille. Upeat maisemat molemmista. Ylikunnossa kohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti