Vaihdettiin siiten maata ja nyt ollaan Itävallassa. Ostettiin rajalta taas uusi moottoritietarra ja tuulilasista kohta tuskin läpi näkee. Posotettiin moottoritietä ja todeta täytyy, että ei voi samana päivänä puhua Tsekin ja Itävallan teistä. Naviin oli naputeltu Hallstatt, Unescon maailmanperintökohde sekin. Ja Itävallasta Garmin tykkää! Yhden kerran näytti pieleen, mutta kartturi oli kartalla. Täähän käy kohta taas kun luomisen työ.
Tuntuu että ylisanat on jo kaikki käytetty, joten toistan itseeni ja sanon: TULKAA TÄNNE HALSTATTIIN!!!! Asukkaita alle 1000. Kaikki ängettynä muutaman neliömetrin tilaan huikea sinisen järven ja korkean vuoren väliin. Näyttää niin kuin talot olis rakennettu päällekkäin vuoren rinteeseen.
Täällä on joku häpeninki huomenna ja musiikkikijuhlat viikonloppuna, joten vähän pelättiin ettei mahduttais leirialueelle. Mutta mahduttiin, kun tultiin jo 12 aikaan. 31€, supersiistit suihkut, oma pieni piha ja ilmanen WIFI. Ja aurinkoa koko rahan edestä, lämmintä 30. Unohdetaan siis Slovenia. Ei todellakaan tarvi enää auringon perässä mennä yhtään mihinkään.
Käytiin ensin kaapelivaunulla näköalapaikalla. Ei olis ollu äitin juttu. Näköalatasanne roikkui tyhjän päällä. Hianoo! Alas olis päässy kävellenkin, mutta laiskotti tässä helteessä ja jäi tunnin kävely tekemättä. Vuokrattiin sen sijaan sähkövene, tunti maksoi 16€. Ja se oli täydellistä rentoutumista se! Järveltä oli upeat näkymät kylään ja otin satoja kuvia. Ihan sillä perinteisellä pokkarillakin. Akkukin simahti. Kapteeni on todella miellyttävä ja taitava veneilijä (katso kuva yllä).
Illalla lähdetään vielä pyöräileen ja aamulla herätään katsoon Fronleichnamsprozessionia. Se on joku uskonnollinen juttu, satoja ihmisiä menee koristelluilla veneillä keskelle järveä ja on siinä joku kulkue ja jumalanpalveluskin. Ei tainnu olla ihan evlut. Jätetään ne ihan hartaimmat kohdat väliin, mutta pällisteleen mennään. Me turistit. Turistina on ihan parasta.
Pakko jatkaa päivitystä, kun oon niin sarvi päässä. Syynä japanilaiset turistit! Päivällä oltiin syömässä ravintolassa, jonka rantakaistaleelle oli kylvetty just nurmikko. Uusi nurmi oli erorettu lippusiimalla, joka ainakin Nokialla tarkottaa, ettei sinne saa mennä. Niin kauan meni hyvin, kun tuli ekat japanilaisturisit. Siitä vaan mies lippusiiman yli ja vaimo perässä. Kymmeniä poseerauksia, että varmasti tuli nurmikko tallottua. Ja hetken päästä mummo perässä. Ja toinen pariskunta. Väkee lappas kun helluntaiepistolassa. Juuri kukaan ei tietekään tilannut siitä ravintolasta mitään, tallovat vaan nurmikkoa. Tämän olisin ehkä kestänyt, mutta paras tapahtu nyt illalla. Kaksi saman maan naista tuli ravintolasta kantaen lasista vesikarahvia!!! Ensin ehkä hieman piilotellen, mutta muutaman metrin päässä jo tarjoilivat juomaa karahvista toisilleen. Varmaan siellä nousevan auringon maassa fiksujakin on, mutta täällä on törpöt yliedustettuina. UGH - olen puhunut.
Täällä on joku häpeninki huomenna ja musiikkikijuhlat viikonloppuna, joten vähän pelättiin ettei mahduttais leirialueelle. Mutta mahduttiin, kun tultiin jo 12 aikaan. 31€, supersiistit suihkut, oma pieni piha ja ilmanen WIFI. Ja aurinkoa koko rahan edestä, lämmintä 30. Unohdetaan siis Slovenia. Ei todellakaan tarvi enää auringon perässä mennä yhtään mihinkään.
Illalla lähdetään vielä pyöräileen ja aamulla herätään katsoon Fronleichnamsprozessionia. Se on joku uskonnollinen juttu, satoja ihmisiä menee koristelluilla veneillä keskelle järveä ja on siinä joku kulkue ja jumalanpalveluskin. Ei tainnu olla ihan evlut. Jätetään ne ihan hartaimmat kohdat väliin, mutta pällisteleen mennään. Me turistit. Turistina on ihan parasta.
Pakko jatkaa päivitystä, kun oon niin sarvi päässä. Syynä japanilaiset turistit! Päivällä oltiin syömässä ravintolassa, jonka rantakaistaleelle oli kylvetty just nurmikko. Uusi nurmi oli erorettu lippusiimalla, joka ainakin Nokialla tarkottaa, ettei sinne saa mennä. Niin kauan meni hyvin, kun tuli ekat japanilaisturisit. Siitä vaan mies lippusiiman yli ja vaimo perässä. Kymmeniä poseerauksia, että varmasti tuli nurmikko tallottua. Ja hetken päästä mummo perässä. Ja toinen pariskunta. Väkee lappas kun helluntaiepistolassa. Juuri kukaan ei tietekään tilannut siitä ravintolasta mitään, tallovat vaan nurmikkoa. Tämän olisin ehkä kestänyt, mutta paras tapahtu nyt illalla. Kaksi saman maan naista tuli ravintolasta kantaen lasista vesikarahvia!!! Ensin ehkä hieman piilotellen, mutta muutaman metrin päässä jo tarjoilivat juomaa karahvista toisilleen. Varmaan siellä nousevan auringon maassa fiksujakin on, mutta täällä on törpöt yliedustettuina. UGH - olen puhunut.
Koko matkajuttu luettu. Hyvin paljon teillä on ollut samaa reittiä kuin meillä keväällä 2013 ja uudestaan syksyllä 2016, mutta vika reissu antoi enemmän. Rothenburg ob der Tauber on käyty aikanaan lasten kanssa monasti, joten sen jo kierrämme, mutta muuten helposti aina samat paikat ja hotelli. Matkan pää on nykyään Itävalta, jonne voisimme vaikka muuttaa. Siellä viivymme viikon 'kotihotellissamme', rauhallinen sijainti, mutta kaikki ihan liki.
VastaaPoistaAnnan vinkin: Liittäkää reissuun edes vanha Krakowa ja sitten Slovakia, jonne ajoimme Tatravuorten kautta. Se oli jännittävämpää kuin aikaisemmin 3 kilsan korkeudessa alpeilla. Miten sydämeni saattoi jäädä vanhaan Krakowaan! No, sinne sitten ja seuraava reissu saa kestää kuukauden ja taas viikko Salzburgissa ja nyt pari päivää Bad-Kissingenissä.
Tuli hirveä matkakuume, kun luki näitä juttuja ja katsoi kuvia<3