Heti aamuksi luvattiin sadetta ja ukkosta, mutta suunnattiin ennustuksista huolimatta Krimmlerin putouksille. Putous on Euroopan suurin ja koko maailman viidenneksi korkein luonnonvarainen vesiputous. Korkeutta lähes 400 metriä kolmessa tasossa. Koska mittari näytti reilut 16, laitoin melkein itkua vääntäen farkut, kun Petrikin sanoi että veden vieressä voi olla kylmä. Ei olis pitäny! Taivas aukenikin ja aurinko alkoi paistaan. Voi kun olisin vaan laittanu sen ikivanhan reissuhameen...
Matkaa putouksen ylimälle tasolle oli opasteiden mukaan 1,5 tuntia. Meillä meni reilu tunti. Pysähdeltiin ottaan kuvia mutta hakkas kyllä pumppukin, kun viimeisiä jyrkkiä osuuksia noustiin. Kerran jopa istuttiin hetkeksi penkille. Vain pieni osa porukasta kiipesi ylös asti. Hyvä me! Kuvista ei saa kyllä mitään käsitystä korkeudesta ja kun ei tähän saa mukaan vesihöyryä eikä sitä kovaa pauhua. Alla olevan kuvan alanurkassa on Petri, jos tarkkaan katsotte.
Koska me oltiin lähes ensimmäiset päivän "vaeltajat", alkoi populaa tulla vastaan, kun mentiin alaspäin. Todella paljon oli ihmisillä koiria, muutama lykkäsi jopa lastenrattaita (huh huh). Vaatteita oli burkasta vaellusvaatteisiin ja piukkaan ERITTÄIN avokaulaiseen pikkutoppiin. Ei mulla. Keräsi hyvin katseita. Polku oli tosi hyvässä kunnossa. Conversen "vaelluskengillä" selvisi oikein hyvin. Kolmisen tuntia saatiin kulumaan reisuun, kun cappucinot ja vehnäoluet siemailtiin matkalla.
Päätettiin sitten sanoa heipat Itävallalle ja mentiin taas yhden alppitien kautta Saksaan. Tie oli nimeltään Gerlos ja tiemaksua 8,40€. Jotenkin outo käytäntö Itävallassa, että vaikka ostaa moottoritietarran eli wignetin, niin moni tie ja tunneli maksaa vielä erikseen. Mutta diesel on halpaa, nyt oli 1,18€. Poikettiin syömään näköalakahvilaan currywurst ja wieninleike. Paikallista mättöä. Kyllä maha sillä täyteen tulee. Ja päivän rasva- ja kalorikiintiö.
Saksan rajalla oli melkoinen joukko tullimiehiä ja hetken päästä risteyksessä poliiseja, jotka pysäytti ja tiukkas minne ollaan menossa. "I just want to see the lake and the brigde". Joo, päästiin. Järvi oli Sylvesteinsee, ihan uskomattoman värinen VIHREÄ järvi. Kuten kuvasta näkyy, sade oli saamassa meidät kiinni.
Nyt ollaan Tegernsee järven lähistöllä leirintäalueella pitämässä sadetta. Järveä ei olla vielä nähty, mutta kyllä se google mapsin mukaan on ihan lähellä. Ehkä jo pellon takana. Pellon johon isäntä levitti sian kusta, juuri kun tultiin :) Karmee löyhkä, mutta täällä autossa on ihan bueno. Jos olisi aurinkoista ja istuisi ulkona, niin haju harmittaisi. Siis melkein hyvä, että sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti