sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Grosglockner - 39 huikeaa hiuspinniä

Illan ukonilman jälkeen pilvet roikkui matalalla Zeller järven päällä. Aurinko näkyi paistavan alppien huipulle, joten parempaa kohti. Tarkoitus oli ajaa Grossglockneri alppitie. Pituutta n. 40 km ja matkalla 39 tiukkaa neulansilmää. Englanniksi siis hairpin eli hiuspinni. Kuvaava sana sekin. Noiden pinnien lisäksi oli ehkä pari sataa lähes yhtä tiukkaa mutkaa.
Jouduttiin odotteleen tielle pääsyä reilun tunnin, koska tiellä oli pyöräilykisat. Kuka hullu vapaaehtoisesti kiipeää ne mutkat melkein 3 kilometrin korkeuteen? Aika moni, piti todeta. Mun kävi niin sääliksi niitä, että pääsi melkein itku. Petri lohdutti, että kyllä ne ihan vapaaehtoisesti on liikkeellä... Ja taas en voi olla neuvomatta. Kaikki ne, joilla on moottoripyörä, niin MENKÄÄ ajaan toi tie. Ja menkää, vaikkei oliskaan. Tuli ihan kamala pyöräkuume. Siis moottoripyöräkuume. Ihan mielettömät oli maisemat ja kurvit kohdillaan.
Käytiin kaffella korkeammalla kuin koskaan. Tais olla 2450 metriä. Kyllä maistui cappucino hyvältä auringonpaisteessa. Kun ei käynyt tuulikaan, niin oli melkein bikinikelit. Tielle oli tehty tasaisin välein levähdyspaikkoja ja kahviloita ja me pysähdyttiin akerasti ottaan kuvia. Ja päästään nopeempia ohi.

Olin lukenut karavaanareiden palstalta eli etuteltan puheista (= karavaanarin tripadvisor), että sillä vaihteella mennään alas, millä mennään ylös. Jarruttaa ei saa kun nopeesti ja hetkellisesti. Teoria oli siis hallussa ja Petri toteutti sen käytännössä. Jyrkkyyttä kuvasi se, että dieselauto lähti kakkosellakin kiihtymään niin, että pakko oli jarrua välillä painaa. Kerran topattiin, kun jarrut alkoi vinkuun. Aikamoinen käry pöllähti, kun tultiin ulos autosta.

Vaikka matka ei ollut pitkä, niin reilut nelisen tuntia meni aikaa. Vedettiin kyllä pekoniin käärityt juustomakkarat matkalla Franz Josef Höhen jäätikön raflassa. Nolla kaloria ja ranskalaiset ja majoneesi päälle. Alppitien jälkeen kurvattiin vielä yksi alppitunneli eli Felbertauern. Pituutta reilut 5 km. Koko ihanuus, siis alppitie ja tunneli maksoi 40,50€. Joka sentin arvoinen.

Luultiin että alppitie oli päivän jännitysnäytelmä, mutta ei tiedetty mitä oli vielä tulossa. Tunnelin jälkeen Petri oli kuulevinaan jotain kummallista ääntä autosta. Meni hetken aikaa ja sitten jopa minä kuulin sen. Kamala lonksutus, kun rattia käänsi vasemmalle. Petri epäili että laakeri menossa ja minä sanoin, että jos vaikka pyörä on irtoomassa. Vähän kävi jo kauhu puserossa... No, auto tien sivuun, tunkilla ylös ensin etu-, sitten takapyörä. Ja kuinka ollakkaan! Takapyörä lonksui ihan löysällä. Onneksi Petrillä on kaikki mahdolliset työkalut, jyväjemmarikoulun opit ja käytönnönkokemus, joten siitä vaan lähes tulikuumat pultit kiinni. Siis vinkki: kova lämpövaihtelu voi höllätä pultit! Selvittiin onneksi säikähdyksellä. Ja se nykiminenkin on (ainakin toistaiseksi) loppunut. Yritän aina kehua tätä autoo, uskon että se auttaa. Kehun aina omaa pösöänikin joka aamu. Ja hyvin toimii.
Nyt pidetään sadetta Panoramastellplatzilla Neukirchenissä. Tää on jonkun gasthausin pihapiirissä. Hienot näkymät laaksoon, netti & sähkö ja 9€ yö. Keskellä maaseutua. Kolme asuntoautoa ja omistaja joka puhuu pari sanaa englantia. Mitä sitä muuta tarvii. Ei tarvita nyt ees aurinkoa, koska se paistoi koko päivän ja Petri alkaa muistuttaan jo jotain eteläisemmän heimon asukkia. Kyllä mullekin on muutama (sata) pisamaa tullu.

3 kommenttia:

  1. Huh, onneksi selvisitte säikähdyksellä 😱 Sitten KUN Pia ostat sen moottoripyörän, mennään ajaan tuo tie!

    VastaaPoista