Aatun kesäpaikassa me ja muutama sata muuta

Aamulla pyöräiltiin jo kahdeksan jälkeen Königsseen rantaa ennen pahinta turistiruuhkaa. Ostettiin liput ja hypättiin laivaan. Tai oliko se ennemmin vene. Reilut 50 meitä siihen mahtu. Seilattiin hiljakseen pelityyntä alppijärveä. Kesken matkan kapteeni pysäytti veneen, otti torven (trumpetin??) ja soitti jonkun biisin niin, että kaiku aina toisti. Sanoi että se oli sen veli vastarannalla. Hienolta kuulosti.

Jäätiin pois St Bartholomeon kirkolla. Käveltiin pieni lenkki, ihailtiin maisemia ja ihan järkyttävän kirkasta vettä. Kirkossakin käytiin. Oltais ostettu savukalaa, joka on paikan erikoisuus mutta sen myynti alkoi vasta klo 11. Ei ollu savustajat viittiny herätä yhtä aikasin kun me.

Sitten pistettiin leiri kasaan ja mentiin Kotkanpesään. Kehlsteinhaus eli Kotkanpesä on Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueenvuonna 1939 Adolf Hitlerille 50-vuotislahjaksi rakennuttama loma-asunto. Suoraan Wilipediasta siis. Nykyisin itse rakennus on ravintola ja lähinnä sinne mennään ihailemaan maisemia ja kummastelemaan yksinäistä rakennuspaikkaa 1600 metrissä. Ja Hitler oli kuulemma vielä korkeanpaikankammoinem. Liput saatiin ongelmitta. Saksalaisella täsmällisyydellä klo 11.50, bussi no 3. Bussi kuljetti 7 km matkan serpentiinitietä. Sen jälkeen jonotettiin leimaa, kun piti jo mennessä tietää koska tulee pois. Sanoin 2,5 tuntia, kun sitä jossain (Tripadvisorissa) suositeltiin. Sitten jonotettiin hissiin 25 min kylmässä, kosteassa käytävässä. Hiukan oli aavemaiset tunnelmat. Loppumatka tehtiin messingillä sisustetussa, kristallikruunuin valaistussa hississä. Ja sitten ravintolan läpi ulos. Johan oli.

Koska ihan kyllästymiseen asti jaan näitä matkavinkkejä, niin sanon että älkää menkö viikonloppuna. Ainkaan jos ette ehdi ennen kymmentä. Ihan liikaa populaa. Oltais ehkä muuten haukattu jotain ravintolassakin, mutta ei sieltä samana päivänä olis mitään saanu. No, tuli käytyä ja maisemat oli kyllä upeat. Olis ihan parasta, jos reissussa olis aina arkipäivä.

Vaihdettiin taas maata, ettei kyllästytä. Eli Saksasta taas Itävaltaan, Zell am Seehen. Täällä näyttää olevan sekä vespojen että muslimien kokoontumisajot. Tai täällä on ihan oikeesti vespojen kokoontumisajot. Keskustassa oli satoja, ellei tuhansia vespoja: punasia, turkooseja, keltasia, pinkkejä... Ei mitä tahansa skoottereita. Ja muslimeja täällä on jostain syystä varmaan puolet väestä. Naiset on pukeutunu pelkästään silmät paljastavaan  mustaan huntuun. Jotenkin se näytää erikoiselta 30 asteen helteessä uimarannalla. 

Käytiin pyörillä kylillä syömässä ja katsomassa vespa-tapahtumaa. Meillä iltapyöräily pysyy, kylät vaan vaihtuu. Syötiin Brasserie Traubessa ihan mielettömän hyvät ribsit. Taas loppuu adjektiivit. Ja saatiin vielä wingsit kaupan päälle. Varmaan sääli, kun oltiin niin kaukaa. Tarjoilija arvasi, että ollaan Suomesta. Me ollaan muuten nähty tällä reissulla vaan yhdet suomalaiset, Cesky Krumlovissa. Tunnistettiin ne maanmiehiksi siitä, että ne ei puhunu mitään toisilleen. 

Nyt juurikin vaihtui säätila ja täällä on helteet ohi. Ainakin tältä yöltä. Saatiin jo pari pisaraa niskaan, kun kyliltä palattiin. Nyt tällä on ihan hurja ukonilma! Taivas on valkeana salamoista. Lämmintä vielä 21. Hianoo! Käännettiin oikein ohjaamon tuolitkin ja ollaan ihan kun elokuvissa. Äänitehosteet ja kaikki. Tää on varmaan 4D.