Aamulla oli Petrillä herätys, vaikka kuinka lomalla ollaan. Aamupala taas ulkona auringonpaisteessa ja heti 8 jälkeen matka jatkui Eisriesenweltiin, joka on maailman suurin jääluola. Kivuttiin ensin serpentiinitietä autolla puolisen tuntia ja sai siinä Petri rattia vääntää. Oltiin ensimmäisten joukossa lippuluukulla. Lipunmyynnistä oli esitteen mukaan 20 min kävely gondolihissiasemalle. Meiltä vei 10 minuuttia. Mentiin kun nuoret hirvet eli kunto on kohdillaan. Liikunta on siis ihan ylimainostettua. Töitä tekemällä ja riittävän usein reissaamalla pysyy kunnossa.
Gondolihissillä noustiin 500 metriä ja siitä taas kävelyä 20 min tasaisen vauhdin taulukolla. Jääluolan suu oli 1641 metrin korkeudella. Lunttaan esitteestä siis. Kierros jääluolassa kesti tunnin. Ensin 700 rappusta ylös, pari tasannetta välissä, ja samat 700 alas! Lämpötila oli nollassa, tuli Suomen kesä mieleen. Hengitys huurusi, kevyttoppa ja hanskat oli tarpeeseen. Villatakkikin oli alka. Ja farkutkin piti laittaa, yäk. Mutta ihan mahtava kokemus! Menkää!
Luolassa ei tietenkään saanut kuvata, mutta otin silti näin upeen otoksen. Ei vais. Tää on esitteestä. Niistä saa aina parhaat kuvat. Opas oli muuten söpö nuori poika, jolla oli ihan samanlaiset vaelluskengät kun mulla. Eli Conversen tennarit. Hyvä maku sillä.
Kun tultiin takasin vuoren rinnettä klo 11 jälkeen, tuli polulla vastaan satoja ihmisiä. Monilla oli 30 asteen paahteessa jo toppatakit, toppaliivit ja parhailla pipot. Motoristeilla mustat goretexit ja ajosaappaat. Mahto tulla hikinen reissu. Mutta kyllä luola nekin viilensi. Tosin kaikki ei jaksaneet ylös asti ja luolakierroksellakin pari kääntyi puolesta välistä takasin. Vähän alkoi itseänkin ahtaanpaikankammoisena luolassa ahdistaan, mutta aattelin että "once in a lifetime". Suosittelen että KUN menette, ihan rapakunnossa ei kannata mennä ja ottakaa mukaan reppuun lämpimät vaatteet, mutta pukekaa ne vasta luolassa!
Nyt ollaan jo taas Saksassa. Berctesgaden tekee ihmeellisen patin Itävallan puolelle täällä kaakkois-Saksassa ja me ollaan just siellä patissa. Königsseellä, Camping Muhlleitenissa. Vaikka jos navia olis uskottu, niin oltais vielä Itävallan moottoritiellä. Mä pidin pääni tällä kertaa. Königssee on alppijärvi ja TODELLA kylmä sellainen. Kasteltiin varpaat ja heti tuli suonenveto. Turisteja täällä on paljon, liikaa mun makuuni. Rantaan johtaa markkinakatu, nopeesti läpi vaan. Itse järvi on kyllä kaunis, ehkä veneillään siellä huomenna.
Käytiin täydentään ruokavarstot Edekassa: mansikoita, kirsikoita, venhnäolutta ja punkkua 1,77€ / litra. Varmaan jotain tosi laaduksta. No, kyllä Mozartin kuulien kanssa huonompikin kelpaa. Mahassa on nyt parsat ja snitzelit, joten mikäs tässä ollessa.
Gondolihissillä noustiin 500 metriä ja siitä taas kävelyä 20 min tasaisen vauhdin taulukolla. Jääluolan suu oli 1641 metrin korkeudella. Lunttaan esitteestä siis. Kierros jääluolassa kesti tunnin. Ensin 700 rappusta ylös, pari tasannetta välissä, ja samat 700 alas! Lämpötila oli nollassa, tuli Suomen kesä mieleen. Hengitys huurusi, kevyttoppa ja hanskat oli tarpeeseen. Villatakkikin oli alka. Ja farkutkin piti laittaa, yäk. Mutta ihan mahtava kokemus! Menkää!
Luolassa ei tietenkään saanut kuvata, mutta otin silti näin upeen otoksen. Ei vais. Tää on esitteestä. Niistä saa aina parhaat kuvat. Opas oli muuten söpö nuori poika, jolla oli ihan samanlaiset vaelluskengät kun mulla. Eli Conversen tennarit. Hyvä maku sillä.Kun tultiin takasin vuoren rinnettä klo 11 jälkeen, tuli polulla vastaan satoja ihmisiä. Monilla oli 30 asteen paahteessa jo toppatakit, toppaliivit ja parhailla pipot. Motoristeilla mustat goretexit ja ajosaappaat. Mahto tulla hikinen reissu. Mutta kyllä luola nekin viilensi. Tosin kaikki ei jaksaneet ylös asti ja luolakierroksellakin pari kääntyi puolesta välistä takasin. Vähän alkoi itseänkin ahtaanpaikankammoisena luolassa ahdistaan, mutta aattelin että "once in a lifetime". Suosittelen että KUN menette, ihan rapakunnossa ei kannata mennä ja ottakaa mukaan reppuun lämpimät vaatteet, mutta pukekaa ne vasta luolassa!
Eisriesenweltin jälkeen tehtiin sitten reissun pahin moka. Mentiin linnaan. Petri oli bongannut Hohenwerfen linnan jo menomatkalla ja kilttinä ihmisenä sanoin, että mennään ihmeessä. Vika tikki! Linnanpiha oli kaunis, mutta siihen se jäikin. Tai no, pakastepizza oli aika hyvää (varmaan Dr Oetkerin salamipizza). Kaiken huippu oli opastettu kierros. Opas selosti vain saksaksi, kaikille muille annettiin audioguidet. Oli ihan skitsofreeninen olo, kun opas selosti toiseen korvaan saksaksi, audioguide toiseen englanniksi ja yritin kääntää vielä Petrille suomeksi. Vuosilukuja tuli vuosilukujen perään ja ihmeellistä hiistoria/sotasanastoa. Apua!!! Voi Nuppu: mä olisin nyt tarvinnu sua! En viitti ees kuvaa laittaa...
Nyt ollaan jo taas Saksassa. Berctesgaden tekee ihmeellisen patin Itävallan puolelle täällä kaakkois-Saksassa ja me ollaan just siellä patissa. Königsseellä, Camping Muhlleitenissa. Vaikka jos navia olis uskottu, niin oltais vielä Itävallan moottoritiellä. Mä pidin pääni tällä kertaa. Königssee on alppijärvi ja TODELLA kylmä sellainen. Kasteltiin varpaat ja heti tuli suonenveto. Turisteja täällä on paljon, liikaa mun makuuni. Rantaan johtaa markkinakatu, nopeesti läpi vaan. Itse järvi on kyllä kaunis, ehkä veneillään siellä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti