Saksasta Ruotsiin siirryttiin huomaamatta nukkuen. Huckleberry Finn-laiva oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta suihkusta tuli kuumaa vettä ja lakanat oli puhtaat, joten mitä sitä muuta tarttee? Ja ihana hiljaisuus verrattuna perinteiseen ruotsinlaiva meininkiin. Rekkamiehiä 80%. Hyttikortti ei tietenkään käynyt ensi yrittämällä oveen, mutta saatiin heti apua sekä saksalaiselta harrikkamieheltä (!!) että laivan infon herrasmieheltä. Palvelu oli kohdallaan.
Laiva oli satamassa 5.30 ja siitä suunta kohti Kapellskäriä. Navi näytti 733 km. Poikettiin matkalla Brahehusin raunioilla, jossa Petri muisteli ensimmäistä varsinaista ulkomaanmatkaansa jyväjemmarikoulun kanssa vuonna 84. Näkymä raunioilta on kyllä kaunis, mutta taukopaikan kahvila epäviihtyisyydessään maininnan arvoinen. Miten pystyy tekeen niin ankean sisustuksen? Ja vinkkinä: pöytiä olis hyvä ainakin sillon tällön pyyhkiä. Tai ehkä me on nyt totuttu liian hyvään. Mun jo ikävä Saksaan...
Nähtiin Tukholman läpi ajaessa ihan jättiruuhka. Vastaantuleva liikenne seisoi kymmenien kilometrien matkalla ja arvatkaa mikä oli syynä? Harjapesukone! Neljän ruuhkassa ukko pesi katua ja perässä kaksi huoltoautoa piti suljettuna kahta kaistaa, vain yksi jäi vapaaksi. Kaikki tiet, risteykset ja rampit kilometrien matkalta oli täynnä autoja. Hianoo toimintaa Ruotsi! Siinä samassa rytäkässä meiltä pimeni navigaattori. Se oli renkannut jo pari päivää niin, että ei meinannut mennä päälle. Nyt jäi pelkkä auton kuva ruudulle keskellä Tukholmaa. Ei karttaa, ei ohjeita. Petrin puhelimesta google mapsi päälle ja sillä eteenpäin. Navikin heräsi parin sammutus-käynnistyssession jälkeen. Yhdestä liittymästä mentiin ohi, mutta ei paniikkia. Ensi kerralla otetaan kaks navigaattoria ja paperikartat. Ne on aina. Paitsi ei tietenkään Ruotsista. Ennen pidin Ruotsin läpiajoa tylsänä, mutta en enää.
Koska aikaa oli käytiin vielä Norrtäljessä, joka oli iloinen yllätys 20 km Kapellskäristä. Vanhoja puutaloja oli kunnostettu ja taajaman (Wikipedian mukaan Norrtälje ei ole enää kaupunki) läpi virtasi joki. Joen rannat oli kivetty ja laitettu jos jonkinlaista yksityistä ja julkista terassia. Pieniä siltoja meni muutaman kymmenen metriä välein. Kukkaistutukset kruunasi koko komeuden. Viehättävää.
Syötiin matkalla gourmet-ateriat eli Big Macit. Sama mäkki, jossa jollain reissulla mun luottokorttini lopetti toimintansa. Lopullisesti. Onneksi paluumatkalla. Nyt oli parempi tuuri. Petri otti päikkärit mäkin parkkipaikalla ja mä menin aurinkoon lukeen dekkaria. Mulla on auton perässä polkupyörien ja kaljakeissien seassa oma koottava miniaurinkotuoli. Kätevä! Puput ja pari roskien viejää kävi ihmettelemässä tätä hullua puskan juurella tuulensuojassa istuvaa suomalaista.
Nähtiin Tukholman läpi ajaessa ihan jättiruuhka. Vastaantuleva liikenne seisoi kymmenien kilometrien matkalla ja arvatkaa mikä oli syynä? Harjapesukone! Neljän ruuhkassa ukko pesi katua ja perässä kaksi huoltoautoa piti suljettuna kahta kaistaa, vain yksi jäi vapaaksi. Kaikki tiet, risteykset ja rampit kilometrien matkalta oli täynnä autoja. Hianoo toimintaa Ruotsi! Siinä samassa rytäkässä meiltä pimeni navigaattori. Se oli renkannut jo pari päivää niin, että ei meinannut mennä päälle. Nyt jäi pelkkä auton kuva ruudulle keskellä Tukholmaa. Ei karttaa, ei ohjeita. Petrin puhelimesta google mapsi päälle ja sillä eteenpäin. Navikin heräsi parin sammutus-käynnistyssession jälkeen. Yhdestä liittymästä mentiin ohi, mutta ei paniikkia. Ensi kerralla otetaan kaks navigaattoria ja paperikartat. Ne on aina. Paitsi ei tietenkään Ruotsista. Ennen pidin Ruotsin läpiajoa tylsänä, mutta en enää.
Nyt odotellaan Finnlinesin Finnfellow-lauttaan pääsyä. Odotella saa, mutta mihinkäs tässä lomalaisella kiire olisi. Robin Cookiakin on jäljellä vielä 400 sivua ja punkkua lasi pullon pohjalla. Laivalla kuuluu vielä iltaruoka ja aamupalakin hintaan, joten kokkauksenkin voi unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti