Suuruudenhulluuden raunioilta ihanaan ilta-aurinkoon

Nettivierotus loppui nyt! Nyt ollaan Saksan maalla ja on löydetty se kaivattu aurinko. Toisin oli eilen. Kun tultiin Sassnitzin satamaan, aurinko vielä paistoi ja Rygenin saari näytti parhaita puoliaan: vehreää luontoa, sireenit täydessä kukassa, pieniä idyllisiä kyliä...

Haluttiin nähdä natsiajan uskomaton, suuruudenhullu luomus Prora. Meren rannalle rakennettu 6 km pitkä betonikolossi, johon oli tarkotus majoittaa 20 000 lomailijaa. Luitte oikein. Keskenään identtisiä 2 hengen huoneita oli 10000, lisäksi ravintolat, elokuvateatterit, sisäilma-altaat ym. Ja kesken jäi. Seinät tuli pystyyn ja niistäkin varastettiin betonia ja rautaa Venäjälle minkä ehdittiin. Välillä rakennuksessa oli sotasairaaka ja välillä saksalaisia sivareita. Nyt rakennus on muistona tuosta kummallisesta ajasta. Sellaisenaan kyllä vaikuttava. Osa rakennuksesta on myyty sijoittajille ja sinne on rakennettu luksuslomahuoneistoja. Ei hyvä.

Sillä aikaa kun kierreltiin Proran pienessä museossa ja juotiin kaffet DDR tyylisessä kahviossa, ulkona alkoi sataan kaatamalla. Haluttiin silti mennä "ihasteleen" itse rakennusta ja mentiinkin, sateenvarjot oli onneksi mukana. Ja muistakaa että JOS joku antaa vinkin, että kannattaa ottaa kumisaappaat kun kiertelee aluetta, niin uskokaa. Me ei uskottu, kun saappaat oli niin hankalassa paikassa...

Prorasta lähdettiin kohti laivahissiä Niederfinowissa, vihje oli karavaanareitten sivuilla. Matkalla poikettiin syömään pikkukylään (ei muistu nimi mieleen), josta sain superhyvän snitzelin parsalla ja hollandaisekastikkeella. Meidän lisäksi vaan yhdessä pöydässä oli väkeä. Tarjoilija (taisi olla myös kokki) ei puhunut sanaakaan englantia enkä minä saksaa, mutta pärjättiin. Kun tietää että hänchen on kana ja schwein sika, saa ruuan tilattua. En kyllä heti muista maata missä puhuttais vähemmän englantia kun Saksassa. Ja suht paljon on reissattu. Yks ihminen on tähän mennessä osannut englantia, leirintäalueen apumies.

Yö vietettiin laivahissin viereisellä isolla parkkipaikalla. Vastassa oli kettu, aamuyöstä kävi roska-auto ja aamusta lauloi linnut. Keskelle "ei mitään" oli rakennettu jotain tosi isoa. Laivahissi, Schiffshebewerk Niederfinow, on 60 metriä korkea hissi, siis oikeesti, joka laskee ja nostaa laivat ilman, että niitten pitää mennä kymmenistä suluista. Oltiin tänä aamuna heti 9 jälkeen ihailemassa tuota insinööritaidon helmeä 1930-luvulta. Vanha hissi on yhä käytössä, uutta korkeampaa rakennetaan viereen. Oltiin tietenkin ensimmäiset hullut liikkeellä. Maksoi kokonaista 2€, jolla pääsi ihan huvipuistofiilikseen. Kun katsoi ylhäältä hissillä alas meneviä laivoja, alkoi oksettaan ja pyörryttään. Hieno oli! 

Auton temppuilu on sekoittanut niitä vähäisiäkin reittisuunnitelmia, joten ihan tuurilla tultiin paikkaan nimeltä Lubbenau. Ja kyllä olikin hyvä tuuri! Ihana pieni vanha kylä, pienten jokien ympäröimä. Spreewald taitaa olla tää alue. Kymmeniä pitkiä veneitä joihin mahtuu reilut 20 matkustajaa ja ukko sauvoo vauhtia. Ei kokeiltu. Paljon myös melojia. Ja pyöräilijöitä. Ja pieniä kahviloita terasseineen. Ei voitu vastustaa vaan syötiin taas kausiherkkua parsaa, tosin otin ilman snitzeliä tällä kertaa. Petri sai vehnäoluensa.

Parhaillaan oleillaan ihanassa ilta-auringossa Spreewald camping leirintäalueella. Väkeä on paljon, mutta onneksi vielä mahduttiin. Ja saatiin just se paikka, johon aurinko pisimpään paistaa! Tää leirintäalue on vähän kun Ryanair, kaikki maksaa erikseen: wifi, suihku ym. Mutta eihän sitten tarvi turhasta maksaa. Meille kaikki edellämainitut on kyllä tarpeeseen. Pyörälenkilläkin jo käytiin pitkin kanavien reunoja. Ja kohta taas syödään! Tällä kertaa saksalaisia makkaroita.